Keskeinen ongelma miltei kaikessa yritystoiminnassa on kysymys läpinäkyvyydestä, sen määrästä, ja sen riittävyydestä. Koska usein koemme että yritystoiminta on nollasummapeli, me tapaamme pelata tätä kortit piilossa, ja moni firma on suorastaan vainoharhainen mitä tulee liikesalaisuuksiin. Olen itse kokenut kuinka muuten täysipäinen firma väitti että se tosiasia että he tekivät SWOT-analyysejä (eli yksi käytetyimpiä strategiatyökaluja maailmassa) oli liikesalaisuus jota oli varjeltava…
On tietenkin tilanteita joissa on tärkeä ettei kerro liikaa. Kilpailutus-tilanteessa, jos tekee tarjouksen, sitä haluaa mielellään etteivät kilpailijat saa näitä tietoja. Aina sitä ei halua että omat marginaalit ovat yleistä tietoa, eikä omat velat, eikä edes saatavat. Ja välillä yrityksellä on salaisuuksia joita se ei vain halua varjella, vaan joita sen täytyy varjella – esimerkiksi asiakkaistaan.
Samalla on huomioitava että liiallinen salailu voi tänä päivänä olla ei vain vainoharhaista, vaan suorastaan vahingollista. Ajassa jossa on tärkeää että toimii vastuullisesti, se että joku huomaa että alihankkija käyttää lapsityövoimaa tai että firman tuotteissa on käytetty verimetalleja voi olla hyvinkin kova isku maineelle. Tarpeeksi monta tällaista tälliä, ja firman koko bisnes voi olla uhattuna. Tästä syystä alammekin nyt nähdä yrityksiä jotka tekevät läpinäkyvyydestä kilpailuvaltin.
Esimerkkinä tästä, otetaan vaikkapa Everlane. Jos ostat heiltä farkut, et saa ainoastaan mainostekstiä siitä miten he uskovat vastuullisuuteen. Ei, saat tietää mistä he ostivat raaka-aineet, ja voit tutustua tehtaaseen jossa farkkusi ommeltiin. Saat tietää miten tuotantoprosessi säästää ja puhdistaa vettä, ja mitä pumpulia käytetään. Saat jopa tietää miten he hinnoittelevat, osa osalta (joskin heidän tapaa laskea tätä on kritisoitu). Sitä saa mitä tilaa, mutta tässä sitä saa jopa tietää mitä tilaa…
Joillekin tämän tyyppinen radikaali läpinäkyvyys tuntuu pelottavalta. Tulee alaston olo, ja oli sitä sitten henkilö tai organisaatio, aika harva nauttii alastomuudesta yleisön edessä. Tällä hetkellä meillä onkin vain pari hassua yritystä jotka ovat valmiita olemaan alastomia, mutta uskon vakaaasti että näitä tulee tulevaisuudessa yhä enemmän. Moni eri voima ajaa meitä tähän. Yksi on digitalisaatio ja tietoyhteiskunnan kehitys. Ennen vanhaan oli mahdollista piilottaa aika monta tietoa, kuten vaihtoehtoisia tuotteita tai osien hintoja. Tänä päivänä kuka tahansa jolla on kiinnostusta voi löytää erittäin suuren määrän tietoa esimerkiksi hinnoista, ja itse tehdä vertailuja. Tällaisessa tilanteessa se että ei ole läpinäkyvä ei tuo suurempia etuja, mutta sitä enemmän potentiaalisia haittoja – kuten se että vaikuttaa hieman epäilyttävältä.
Toinen voima joka ajaa läpinäkyvyyttä on juuri vastuullisuus. Jo tänään moni asiakas haluaa varmistaa etteivät he osta tuotteita joissa on käytetty epä-eettisiä prosesseja tai raaka-aineita. Tämä trendi vahvistuu jatkuvasti kun uudet ikäpolvet, joille nämä asiat ovat hyvin rakkaita, alkavat siirtyä tärkeiksi kuluttajiksi ja toimijoiksi. Jos yhä suurempi osa niin asiakkaista kuin työntekijöistä haluavat varmuutta esimerkiksi siitä ettei missään kohtaa tuotantoketjua ole käytetty orjatyövoimaa, ja silti pitää varjot visusti kiinni, silloin ollaan vaarallisella tiellä.
Eli alastomuus kunniaan, ja yritys nudismia kokeilemaan! Ei niin että pitäisi välittömästi pistää kaikki läpinäkyväksi. Tulevaisuudessakin tulee olemaan asioita joita pidetään salassa tai ainakin pimennossa. Mutta tilanteessa jossa juuri turha pimittäminen on huono vanha tapa, kokeilut läpinäkyvyyden lisäämiseksi voivat olla erinomainen kilpailuvaltti. Se voi rakentaa luottamusta ajassa jossa harva luottaa yrityksiin. Se voi osoittaa ettei firmalla ole mitään piilotettava, ja näin tuoda uusia asiakkaita. Se voi osoittaa että yrityksellä on uskallusta ja halua olla aidosti vastuullinen.
Joten yritysjohtaja, vilauta vähän. Se voi olla fiksuin asia jonka olet pitkään aikaan tehnyt.
