Keskeinen ongelma vastuullisuudessa, etenkin yritysten strategisessa sellaisessa, on tunnepohjainen. Kukaan ei tietenkään vastusta vastuullisuutta. Kaikki ovat sitä mieltä että kysymys vastuullisuudesta on kovin tärkeä. Yritykset tietävät että näiden tulisi olla vastuullisia, ja toteavat yrittävänsä parhaansa. Silti on selvää että yritysten vastuullisuudessa on paljon parannettavaa, ja usein kehitys tuntuu tuskallisen hitaalta. Näemme viherpesua ja suoranaista vastuuttomuutta, vitkastelusta puhumattakaan.
Itse uskon, kuten alussa jo totesin, että tässä on osittain kyse tunteesta. Näen nimittäin että keskeinen ongelma keskustelussa on ollut se että vastuullisuus nähdään mahdollisena panostuksena, ja että tämä mahdollisuus koetaan vaivalloiseksi. Mielleyhtymiä on varmasti monia. Joku näkee kustannuksia, joku toinen taas lisää kokouksia. Jotkut ehkä kokevat että uuden oppiminen on vaikeaa, ja että käsite itsessään on epäselvä ja hankala. Kun asiaa näin märehditään, vastuullisuus tuntuu enemmän ja enemmän riippakiveltä, joltain vaikealta joka vain lisää arjen pieniä tuskia.
Kiinnostavaa kyllä olen nähnyt aivan saman toisessa kentässä, nimittäin digitalisaatiossa. Sekin nähtiin aikanaan vaivalloisena. Sekin koettiin mahdollisesti tärkeäksi jossain vaiheessa, mutta liian kalliiksi juuri nyt. Sekin vaati että piti oppia uutta, ja moni epäili ettei se ollut läheskään niin tärkeä kuin mitä minun kaltaiset jantterit väittivät. Tänään, kun olemme nähneet miten paljon aikaa ja vaivaa digitalisaatio voi säästää, ja tajunneet miten paljon arvoa se luo, jokainen yritys tajuaa ettei digitalisaatio ole vaivalloista. Se on arkea, yhtä luonnollista kuin myynti tai huolto. Se vapauttaa yrityksiä tekemään sitä mitä he tekevät parhaiten.
Vastuullisuus ei ole vielä kokenut tätä samaa, mutta väittäisin että nyt on aika tajuta että vastuullisuus ei ole jotain jota valitaan. Se ei ole ulkokultainen markkinointi-temppu, eikä kilven kiillottamista. Se on ydin-bisnestä, tässä ja nyt.
Tämä on juuri se tunne-yhteys josta meidän tulisi puhua. Tänään, vastuullisuus voi tuntua vaivalloiselta. Tänään, se voi tuntua liian kalliilta. Tänään, se voi tuntua joltain joka vaatii liikaa uusien asioiden oppimista, ja josta minun näköiset jonnet puhuvat aivan liikaa. Tämä on ymmärrettävää, mutta se ei tarkoita etteikö se olisi tärkeää, eikä ettei se olisi jotain mikä voi edesauttaa, helpottaa, ja tehostaa bisnestä suunnattomasti. Tänään, ja tulevaisuudessa.
Se miltä jokin tuntuu ja se mitä se oikeasti on, ei aina ole yhteydessä toisiinsa. Harvassa asiassa tämä näyttäytyy yhtä selvästi kuin vastuullisuudesta keskustellessa. Se voi tuntua haasteelta ja vaikealta. Se voi tuntua kalliilta, kustannukselta johon on varaa vain jos yrityksellä menee hyvin. Se voi jopa tuntua luksukselta, sellaiselta johon ei ihan kenellä tahansa ole varaa. Samalla on yhä selvempää ettei mikään näistä tunteista ole ainoa totuus vastuullisuudesta. Päinvastoin.
Vastuullisuus ei oikeasti ole vaikeaa, ei ainakaan vaikeampaa kuin asiat kuten myynti tai huolto. Se on tämän päivän normaalia yritystoimintaa, ja vaikka se voi olla haastavaa tämä ei tarkoita että sitä voi jättää tekemättä. Ihan yhtä hyvin sitä voisi lopettaa myymisen… Samaten vastuullisuus ei ole kallista, ei oikeasti. Se on kustannus, tottakai, aivan kuten palkat ja vuokra. Jokainen yritysjohtaja joka osaa työnsä tietää tosin että tietyt kustannukset ovat tarpeellisia, osa bisnestä. Keskeistä tässä on siis ettei vastuullisuus enää ole luksusta. Ehkä se oli, joskus kauan sitten. Nykyään se on tarpeellinen ja luonnollinen osa yritystoimintaa, ainakin jos haluaa tätä jatkaa. Millään yrityksellä ei oikeasti ole varaa jättää tätä huomioimatta, koska maailma on muuttunut.
Tunneperäiset reaktiot mitä vastuullisuuteen tulee ovat ymmärrettäviä, koska me olemme kaikki tunteidemme vankeja. Samalla elämme aikakautena jolloin on tärkeää ettei tämä ehkä kaikkein tärkein kysymys vääristy siksi että annamme tunneperäisten tulkintojen määritellä keskustelua. Vastuullisuus on voima ja vastuu jota ei enää voi kieltää siksi että se tuntuu hankalalta, tai kalliilta, tai luksukselta, aivan kuten olisi näinä päivinä naurettavaa väittää että digitalisaatio ja internet ovat vain “jotain nörttien hommia”.
Kun ymmärtää että vastuullisuus ei ole “lisä” eikä valinta, vaan ydintoimintaa ja tarpeellinen, normaali osa yrityksen toimintaa, voimme ehkä jättää nämä tunneperäiset tulkinnat. Tämä olisi monille varsin vapauttavaa – se että voi vain lähteä toteuttamaan vastuullista yritystoimintaa, turhaan märehtimättä. Kun tajuaa että jokin vain on, että siitä ei tarvitse enää kiistellä, se vapauttaa meitä monesta traumasta. Hyväksyntä on vapauttavaa, koska se antaa suunnan ja vapauden vain lähteä tekemään.
—
Professor Alf Rehn
Professor of Innovation, Design and Management