Vuoden 2027 rahapelimuutos tuo Suomeen uusia brändejä, enemmän kilpailua ja väistämättä myös enemmän keskustelua vastuullisesta pelaamisesta. Käsite on tuttu jo nykyisestä järjestelmästä, mutta kilpailun avautuessa sen sisältö joutuu tavallista tarkempaan testiin. Vastuullisuus ei voi tarkoittaa vain pientä tekstiä pelisivuston alareunassa.
Suomen tavoitteena on siirtää mahdollisimman suuri osa jo tapahtuvasta nettirahapelaamisesta luvalliseen ja valvottuun ympäristöön. Samalla lain keskeisenä tavoitteena on vähentää rahapelihaittoja. Näiden tavoitteiden yhdistäminen ei ole aivan yksinkertainen tehtävä.
Rahapelaaminen vähenee mutta haitat eivät
Suomalaiset pelaavat rahapelejä vähemmän kuin aikaisemmin. THL mukaan 70 prosenttia väestöstä oli pelannut rahapelejä vuonna 2023, kun vuonna 2019 vastaava osuus oli 78 prosenttia. Pelaaminen oli vähentynyt kaikissa ikäryhmissä.
Samaan aikaan rahapeliongelmien yleisyys kasvoi. Vuoden 2023 aineistossa rahapeliongelma oli 4,2 prosentilla suomalaisista eli noin 151 000 ihmisellä. Miehillä osuus oli selvästi naisia korkeampi.
Luvut rikkovat helpon oletuksen siitä, että vähemmän pelaamista tarkoittaisi automaattisesti vähemmän ongelmia. Olennaista on myös se, mitä pelejä pelataan, kuinka nopeasti niitä pelataan ja kuinka suuri osa rahasta keskittyy paljon pelaaville. Nopeatempoiset verkkopelit ovat tässä keskustelussa aivan eri asia kuin kerran viikossa täytetty lottorivi.
Vastuu tulee osaksi pelitiliä
Uuden lain mukaan toimiluvanhaltijoiden on seurattava asiakkaiden pelikäyttäytymistä ja tarjottava työkaluja haittojen ehkäisemiseksi. Pelaamisen hallintaa ei siis jätetä kokonaan asiakkaan oman tahdon varaan. Järjestelmään rakennetaan konkreettisia rajoituksia.
Pelaajan pitää esimerkiksi määritellä rajat sille, kuinka paljon rahaa pelitilille voi siirtää vuorokaudessa ja kuukaudessa. Toimiluvanhaltijan on mahdollistettava myös peli- tai peliryhmäkohtaisia estoja. Pelaaja pystyy näin sulkemaan itseltään tietyn tyyppisiä pelejä ilman, että koko palvelu välttämättä poistuu käytöstä.
Merkittävä uudistus on lisäksi keskitetty pelikielto. Sen avulla henkilö voi uuden lain tultua voimaan estää pelaamisensa kaikkien toimiluvanhaltijoiden rahapeleissä. Yhden yhtiön vaihtaminen toiseen ei tällöin kierrä itse asetettua estoa.
Kilpailu voi lisätä houkutuksia
Lisenssimarkkinoiden toinen puoli on kaupallinen kilpailu. Rahapeliyrityksen liiketoiminta perustuu siihen, että asiakkaat pelaavat sen palvelussa. Uudet toimijat yrittävät rakentaa suomalaisille tuttuja brändejä, ja näkyvyydestä tulee tärkeä osa kilpailua.
Mainonnan salliminen tekee tästä aikaisempaa näkyvämpää. Televisiossa, radiossa ja lehdissä voidaan nähdä rahapelimainontaa lain määrittelemissä rajoissa. Myös sponsorointi tulee näkymään, vaikka alaikäisiin liittyvää markkinointia rajoitetaan tiukasti.
Tämä synnyttää jännitteen vastuullisuuspuheeseen. Sama yritys pyrkii yhtäältä kasvattamaan asiakaskuntaansa ja toisaalta tunnistamaan asiakkaan, jonka pelaaminen on muuttumassa haitalliseksi. Luottamus uuteen järjestelmään riippuu paljon siitä, kuinka uskottavasti tämä ristiriita ratkaistaan.
Mainonnan määrä ratkaisee tunnelmaa
Suomalaiset eivät ole yksiselitteisen myönteisiä rahapelaamista kohtaan. THL vuoden 2023 tutkimuksessa 90 prosenttia vastaajista katsoi, ettei rahapelaamiseen pitäisi kannustaa. Lisäksi 61 prosenttia arvioi, että rahapelaamisen mahdollisuuksia on liikaa.
Toisaalta 58 prosenttia katsoi, että ihmisillä pitää olla oikeus pelata halutessaan. Suomalaisessa asenneilmastossa näkyy siis kaksi ajatusta samanaikaisesti. Pelaamista ei haluta kieltää aikuiselta, mutta sitä ei myöskään haluta aktiivisesti tyrkyttää.
Vuoden 2027 mainosympäristö joutuu tämän asenteen keskelle. Jos rahapelibrändit valtaavat nopeasti suuren osan urheilun, television ja verkkomedian mainostilasta, poliittinen keskustelu voi kiristyä nopeasti. Maltillisempi markkinointi voi puolestaan helpottaa uuden järjestelmän hyväksymistä.
Pelaajan oma toiminta säilyy tärkeänä
Laki pystyy rakentamaan rajoja, mutta se ei voi tehdä jokaista päätöstä pelaajan puolesta. Pelaaja itse päättää edelleen, avaako hän palvelun, kuinka paljon aikaa hän käyttää pelaamiseen ja kuinka suuren osan omasta taloudestaan hän on valmis riskeeraamaan. Vastuullinen pelaaminen on siksi myös arkista oman käyttäytymisen seuraamista.
Rahapelaamiseen liittyvä riski kasvaa helposti silloin, kun pelaamiseen käytetty raha alkaa tuntua pelkältä ruudulla näkyvältä numerolta. Mobiilissa maksaminen ja pelaaminen tapahtuvat nopeasti, eikä fyysinen raha muistuta kulutuksesta. Tässä ympäristössä etukäteen asetettu raja voi olla tehokkaampi kuin jälkikäteen tehty lupaus.
Pelaajan kannattaa myös erottaa viihteeseen käytetty raha tavoitteellisesta ansaitsemisesta. Rahapeli ei muutu sijoitukseksi sillä, että sitä pelataan säännöllisesti tai tuloksia seurataan tarkasti. Vedonlyöntiin voi liittyä tietoa ja analyysia, mutta lopputulokseen kuuluu aina epävarmuutta.
Teknologia voi auttaa ja houkutella
Mobiilipelaamisen kasvu tekee vastuullisuusratkaisuista kaksiteräisiä. Sama puhelin, joka antaa pääsyn peliin muutamassa sekunnissa, pystyy myös näyttämään kulutuksen, muistuttamaan peliajasta ja estämään rahansiirron rajan täytyttyä. Teknologia ei siis itsessään ole vastuullista tai vastuutonta.
Ratkaisevaa on se, miten palvelu rakennetaan. Pelisivusto voi tehdä tauon pitämisestä näkyvän ja helpon vaihtoehdon tai piilottaa sen valikoiden syvyyksiin. Suomen sääntely pyrkii siihen, etteivät keskeiset hallintakeinot jäisi pelkästään yrityksen vapaaehtoisen suunnittelun varaan.
Vuoden 2027 jälkeen vastuullisen pelaamisen kannalta olennaisia asioita ovat:
- henkilökohtaiset vuorokausi- ja kuukausikohtaiset rahansiirtorajat
- mahdollisuus sulkea tiettyjä pelejä pois käytöstä
- keskitetty pelikielto kaikkiin luvallisiin palveluihin
- pelaamiskäyttäytymisen seuranta
- vahva tunnistautuminen
- mainonnassa esitettävät vastuullisuus- ja ikärajatiedot
- pelaajan oma kulutuksen ja peliajan seuranta.
Vastuullinen pelaaminen muuttuu vuonna 2027 samalla sekä yksilön että järjestelmän kysymykseksi. Pelaaja kantaa oman osansa vastuusta, mutta yrityksille ja viranomaisille asetetaan aikaisempaa selkeämpi tehtävä rakentaa turvallisempia rakenteita. Uuden järjestelmän uskottavuus ratkaistaan lopulta siinä, toimivatko nämä rakenteet myös silloin, kun kilpailu asiakkaista käy kovimmillaan.