Monesti inhimillisyys tulee esille toisten syyttelynä ja osoitteluna. Meille on monelle vaikeata havaita tai edes ymmärtää omia virheitä ja tekemisiä, ellei joku niistä meille sano. Miten sen otamme vastaan, vaihtelee. Me olemme kuitenkin itse vastuussa omasta elämästämme, ja voimme omilla valinnoillamme myös vaikuttaa vastuullisuuteen, ei vain itseämme kohtaan vaan myös omaan sosiaalista verkostoamme kohtaan.
Vastuullisuus lähtee omista ajatuksista ja niistä syntyvistä teoista, ja kenties helpoimmat vastuullisuuteen liittyvät teot liittyvät kiertotalouteen ja kierrättämiseen, mutta myös oman itsensä kehittämiseen, terveyteen ja toisten huomioimiseen. Sosiaalinen vastuu lähtee meistä jokaisesta itsestämme. Otetaan vaikka esimerkkinä tuleva joulu. Haluatko jälleen ostaa jonkin mitään sanomattoman lahjan, joka laitetaan kaapin perukoille, vai haluatko tarjota jotain aivan uutta ja henkilökohtaista omalle partnerillesi esimerkiksi käymällä lovebuddy.fi sivustolla – mutta sitä ennen kannattaa viettää hetkiä hänen kanssaan keskustellen ja kuulostellen, mistä hän oikeasti tykkää. Sosiaalinen vastuu on myös niistä läheisistä välittämistä ja keskustelua ja kuuntelemista – ei ainoastaan muistamista syntymäpäivinä ja jouluna lahjojen muodossa. Monet sosiaaliseen vastuullisuuteen ja toimintaan liittyvät asiat eivät välttämättä maksa mitään muuta kuin omaa aikaasi.
Sosiaalisuudesta tulevaisuuteen
Sosiaalisen vastuun käsitteen kautta voit miettiä myös miten suhtaudut omiin lapsiin, tai toisten lapsiin. Omiin ystäviin ja heidän ystäviinsä. Miten sinun omat tekosi ja sanasi voivat vaikuttaa heidän asenteisiinsa ja tekoihinsa. Olisiko jotain mitä voisit opettaa heille, tai vaihvihkaa ohjata ajatuksia johonkin suuntaan.
Jatketaan toisella esimerkillä eli kierrättämisellä. Monet meistä heittää paljon kierrätettävää tavaraa roskiin vain koska se on helpompaa. Helppouden käsite on monesti vienyt tekniikan kehitystä eteenpäin, mutta samalla se on tehnyt ihmisestä tavallaan laiskemman. Me odotamme saavamme entistä enemmän itsellemme, vain koska olemme. Meidän ajatuksiin ei enää liity ajatus ansaitsemisesta tai niin paljon yhteisöllisyydestä, kuin mitä aiemmin. Nykyaikainen ihminen on enemmän minä-ihminen, kuin me-ihminen. Siitä huolimatta vihreä ajattelua on edennyt hyvin, ja kierrättäminen on kasvattanut suosiotaan. Me voimme kohtuullisen helposti kierrättää lasin, muovin ja paperin sekä metalliromun – jos vain haluamme.
Me olemme saaneet jo vuosia lukea mediasta, kuin meidän ihmisten toiminta tuhoaa luontoa. Me tuhoamme sitä koko ajan nopeammalla tahdilla, ja vaikka Euroopassa otettaisiin osittain askeleita oikeaan suuntaa, monet muut maanosat ovat vielä ottamassa askeleitaan teollisessa yhteiskunnassa – maailmaa vaivaa, kuten ennenkin, valtava eriarvoisuus. Ja vaikka eriarvoisuuden tasoittamiseksi tehdään paljon töitä, pitää muistaa, että kaikki ei ole vain tavaraa ja tekniikkaa – meillä ihmisillä on eri alueilla myös erilaiset uskonnot, ja nämä taistelevat välillä ideologisellisesti toisiaan vastaan, ja jopa oikeasti soditen. Me olemme nähneet sen 90-luvulla ja yhä vielä Euroopassakin, joten mikä ihme että Afrikassa ja Aasiassa soditaan koko ajan. Se, että me voimme omassa elämässämme vaikuttaa kierrättämiseen on euoikeus – meidän ei tarvitse pelätä luoteja tai pommeja.
Jo pieni teko auttaa
Pienetkin teot vaikuttavat, kun tarpeeksi moni tekee niitä pieniä tekoja. Ei pidä katsella toisaalle ja selittää omaa tekemättömyyttään sillä, että joku toinen ei tee. Meille on mahdollisuus tehdä jotain tulevaisuutemme ja tulevien sukupolvien eteen, miksi siis emme tekisi niin. Vähintä mitä on tehdä on huomioida oma itsensä, pitää itsestään huolta, huomioida myös muut ihmiset ja kohtaamiset omassa elämässä, ja tehdä omalta osaltaan se mikä on mahdollista ympäristömme puolesta, vaikka sitten vain kierrättämällä entistä tarkemmin.
Mieti, millaisilla teoilla sinä voi arjessasi tehdä tulevaisuudestamme entistä paremman, tulevile sukupolville.