Vastuullinen kuluttaminen

Vastuullisuudesta on tullut uusi trendisana ja se tulee vastaan tätä nykyä kaikkialla. Puhutaan jopa mediassa sellaisesta kuin vastuullisuuspesusta, eli tehdään asioita vain, jotta näyttäisi siltä, että yritys toimii vastuullisesti. Vastuullisuuspesu on tullut käsitteeksi niin elektroniikkateollisuudelle kuin esimerkiksi autoille, mutta myös rahapelaamisen piiriin, kuin myös tavalliseen kuluttamiseen. Mitä sitten vastuullinen kuluttaminen voisi tarkoittaa?

Vastuullinen kuluttaja on ihminen, joka ymmärtää oman kuluttamisen merkityksen luonnolle. Vastuullinen kuluttaja osaa tehdä valintoja, jotka ovat vastuullisia, eli huomioi mm. kulutuksessaan kuluttamiensa tuotteiden valmistamisen, ja pyrkii ostamaan enemmän paikallista tuotantoa kuin kaukomailta tuotettua. Vastuullinen kuluttaja ymmärtää myös entistä enemmän uudistuvien tuotteiden mahdollisuudet, kuten luontaistuotteet. Luontaistuotteissakin nimittäin on paljon sellaisia tuotteita, joita ei vielä käytetä kaikessa niiden mahdollistamissa muodoissa. Esimerkkinä yksi viime vuosien trendiluontaistuote CBD-öljy, sillä on mahdollisuudet ruoanlaiton yhteydessä, joita ei välttämättä vielä ole paljoakaan hyödynnetty. Lue lisää täältä miten CBD-öljy voidaan ottaa mukaan ruoanlaittoon.

Lähiruoka vs tuontiruoka

Suomi ei ole omavarainen ruoansuhteen, mutta moni meillekin tuotettu ruoka on niin sisäistynyt kulutukseemme, että emme enää edes välttämättä huomaa syövämme tuotettua ruokaa. Otetaan esimerkkinä joulupuuro.

Joulupuuro oli vielä 1800-luvulla ohrapuuroa. Se saattoi olla myös ruis- tai kaurapuuroa, mutta riisi tuli puurovalikoimiin vasta 1800-luvun aikana – riisiähän ei Suomessa tuoteta, vaan riisi tuodaan ulkomailta, mutta siitä on tullut niin tuttu osa ruokavaliostamme, että emme enää kiinnitä sen tuontiin mitään huomiota. Suurinosa Suomeen tuotetustu riisistä tulee Intiasta. Me suomalaiset itseasiassa syömme varsin vähän riisiä vuodessa kun vastaavasti puolet maailman ihmisistä syö sitä päivittäin pääruoakseen.

Entä sitten pasta ja sen raaka-aine durum-vehnä, sitäkään ei tuoteta Suomessa! Suomessa vehnää viljellään Jyväskylän korkeudelle asti ja satomäärät kasvavat joka vuosi. Vuonna 2014 Suomen vehnäsato oli noin 1,1 miljardia kiloa ja maailman vuotuinen vehnäsato on noin 700 miljoonaa tonnia. Durum-vehnä, joka on erittäin kova, lasimainen vehnä tuotetaan USA:ssa, Kanadassa tai Etelä-Euroopassa.

Moni asia viikoittaisessa ruokalistassa tuotetaan kaukomailta pöytiimme, emmekä kiinnitä siihen yleensä se enempää mielenkiintoa, mutta jos haluamme itse olla vastuullisempia, pitäisi meidän myös olla tietoisempia mitä syömme. Esimerkiksi ruokavaliossamme olevasta kalasta suurin osa on tuontikalaa – esimerkiksi tonnikalaa ei todellakaan kalasteta Suomessa, ja lohestekin suurin osa tuodaan meille Norjasta.

Vastuullisuus vs kustannukset

Yksi suurimmista syistä sille, miksi kulutuksestamme suurin osa koostaa ulkomailta tulevista asioista on kansainvälinen kauppa ja markkinatalous. Meille markkinoidaan tuotteita, jotka ovat kansainvälisesti brändättyjä ja monesti pysyäksemme teknisen kehityksen aallonharjalla, ostamme aina vain uusia laitteita. Emme osta niitä siksi, että pysyisimme hengissä, vaan ostamme niitä sosioekonomisin syin.

Monet suomalaiset tuotannot ovat loppuneet siihen, kun omistaja on joutunut laittamaan lapun luukulle todettuaan, että kansainväliset tuotteet ovat ottaneet markkina-asemat haltuun edullisimmilla ja kenties jopa paremmilla tuotteilla. Monet tuotteista tuotetaan huomattavasti halvemmalla työvoimalla, kuin mitä Suomessa tuotanto maksaisi, ja siksi esimerkiksi vaateteollisuus on Suomessa lähes loppunut. Yllättäen myös valtion ja EU:n tason päätökset muokkaavat sitä, mitä kannattaa tuottaa ja mitä ei – kyse ei ole siis ainoastaan tuottajien halusta, vaan myös isomman alueen politiiikasta. Vastuullinen kuluttaminen ei olekaan aina yksityisten kuluttajien käsissä täysin, vaan monesti kyse on jopa Euroopan laajuisesta aluepolitiikasta.

Vastuullinen kuluttaminen ei ole yksinkertainen asia. Siihen liittyy niin se mitä syömme, kuin mitä laitamme päällemme, sekä mitä käytämme arkisessa elämässämme. Vastuullinen kuluttaminen on teema, joka pitäisi huomioida myös sosiaalisessa ympäristössämme, mutta valitettavasti asia ei olekaan niin yksinkertainen, eikä aina kiinni meistä yksilöinä. Me kenties haluaisimme tehdä vastuullisempia päätöksiä, mutta niiden tekeminen ei ole käytännössä mahdollisia, tai ne päätökset tekisivät meistä jopa yhteiskunnallisia hylkiöitä – mitä siis voimme tehdä? Voimme valita ja rakentaa itsellemme omaan vastuulisuuteemme sopivan keskivälin kulkuväylän, jossa otamme vastuullisuuden osaksi arkeamme ja käytämme omaa vastuullisuuttamme tehdessämme arkisia päätöksiä. Pyrkimyksenä tekemään sellaisia valintoja, jotka tukevat paikallisuutta, ympäristöä sekä toimivaa tulevaisuutta.

Vastaa