Käsitteet muokkaavat aikaansa, mutta samalla ajat muokkaavat käsitteitä. Tätä yksinkertaista totuutta voi havainnoida esimerkiksi juuri nyt, ajassa joka on pistänyt monet miettimään olettamuksiaan maailmasta ja tulevaisuudesta. Jos katselee organisaatioita ja sitä mistä he puhuvat, huomaa että yksi erittäin suosittu käsite juuri nyt on ”resilienssi” (eng. ”resilience”), lainasana joka kuvaa sitä kestävyyden ja ketteryyden yhdistelmää joka auttaa yksilöitä ja organisaatioita kestämään vastoinkäymisiä ja löytämään uusia teitä eteenpäin. Onhan se tietenkin hassua että suomen kielessä ei ole oikein omaa sanaa tälle, mutta kun ”sisu” on jotain hieman muuta ja ”puristuskimmoisuus” (jota sanakirjani tarjosi) ei oikein sovi, niin käytetään sitten tuota.
Ei tietenkään ole ihme että resilienssi on juuri nyt noussut arvoon arvaamattomaan. Tietenkin yritykset haluavat tietää miten parhaiten pärjätä maailmassa josta äkkiä tuli hankala ja pelottava. Samalla keskustelu on usein aika rajoittunut, koska jäämme usein kiinni ideaan että resilienssi olisi jokin yksinkertainen kikka kolmonen, jotain mitä voi vaan tuoda tai ostaa organisaatioon.
Aivan kuten yksilöissä, jossa psykologinen resilienssi on kyvykkyys jota ollaan usein kasvatettua vuosien jos ei vuosikymmenten haasteiden ja vastoinkäymisten kautta, organisaation resilienssi tapaa olla pitkän prosessin tuotos. Kyky kestää tällejä ja kyky muuttua kun ympäristö muuttuu vaativat molemmat kokemusta ja oppimista, ja sitä että osaa olla dynaamisessa interaktiossa ympäristönsä kanssa. Juuri tämä viimeinen on jokin mikä usein unohtuu kun yritykset yrittävät rakentaa resilienssiä. He keskittyvät sisäisiin prosesseihin ja kyvykkyyksiin, ja unohtavat että resilienssi on jotain missä on myös ympäristöllinen ulottuvuus.
Laumaeläimet ovat resilienttejä, koska lauma luo suojaa yksilöille. Sosiaaliset hyönteiset ovat uskomattoman kestäviä, koska heidän koko olemassaolo rakentuu yhteisön, ei yksilön ympärille. Tässä meillä on paljon opittavaa, ja tämä on kuin onkin syy miksi vastuullisuus on monessa yrityksessä se puuttuva osa mitä resilienssiin tulee.
Jotkut ehkä ihmettelevät tätä väittämää, koska ei ole välittömästi selvää miten vastuullisuus tekisi yrityksen kestävämmäksi ja kykenevämmäksi mitä tulee vastoinkäymisten hallitsemiseen. Päin vastoin moni varmasti kuvittelee että vastuullisuus on jotenkin resilienssiltä pois, mahdollisesti koska usein vieläkin ajatellaan sitä ennen kaikkea kustannuksensa. Tässä luonto onkin paras opas. Vaikka jotkut tulkitsevat Darwinia väärin ja kuvittelevat että vain ahneimmat eläimet pärjäävät, todellisuus on kovin toinen lainen. Ne eläimet pärjäävät parhaiten jotka ottavat osansa, mutta myös ruokkivat ekosysteemiä ympärillään. Henkiinjääminen on sekä antamista että ottamista, sitä että elää tasapainossa ympäristönsä kanssa.
Vastuullisuus on juuri tätä. Yritykset jotka eivät vain ota, vaan myös antavat, tukevat, hoitavat vastuunsa, pärjäävät parhaiten kun ympäristö muuttuu – koska ympäristö toivoo heidän pärjäävän. Kun ajat ovat kovat, ymmärrämme että jotkut kärsivät, mutta haluamme että ne jotka ovat osoittaneet että he ottavat vastuuta ympäristöstään ja siitä yhteisöstä jossa he toimivat jäävät henkiin. Me haluamme auttaa heitä jotka ovat osoittaneet että he kantavat vastuunsa.
Resilienssi ei ole vain sitä että osaa ottaa turpiinsa ja jatkaa taistelua. Se on myös sitä että ympäri oleva yhteisö auttaa jaksamaan, auttaa nousemaan, auttaa eteenpäin. Näin investoinnit vastuullisuuteen ovat myös investointi resilienssiin, koska se rakentaa yrityksen ”laumaa” ja sen yhteisöllisyyttä. Kukaan meistä ei pärjää yksin, ja kun maailmasta tulee haastavampi tarvitsemme kaiken mahdollisen tuen. Vastuullisuus on resilienssiä, koska yritys joka on aidosti yhteisöllinen saa tätä kautta vahvan verkoston joka auttaa pärjäämään kun kylmemmät tuulet alkavat puhaltamaan.
Juuri nyt näemme että yritykset jotka ymmärsivät panostaa vastuullisuuteen kun ajat olivat helpommat huomaavat että heillä on näissä haastavissa ajoissa paremmat yhteydet yhteisöön ja muihin toimijoihin. Näemme myös että yritykset jotka eivät edes yrittäneet olla osaa jotain isompaa kärsivät nyt siitä ettei kavereita ole kovinkaan helppo löytää. Kysymys on josko opimme tästä jotain?
Tämäkin kriisi tulee laantumaan, ennemmin tai myöhemmin. Samalla tiedämme että tulee myös muita kriisejä, mahdollisesti jopa pahempia sellaisia. Olemmeko valmiita rakentamaan resilienssiä panostamalla vastuullisuuteen, jotta olisimme valmiimpia kun seuraavan kerran alkaa tulla lunta tupaan? Opimmeko mitään laumoista, ja siitä miksi yhteisö ja ympäristö on tärkeä asia johon kannattaa investoida?
Haluatko olla kestävä ja ketterä? Ole vastuullinen, osa jotain suurempaa. Resilienssi tulee kaupan päälle.
—
Professor Alf Rehn
Professor of Innovation, Design and Management